Siirry pääsisältöön

Tekstit

Luotatko?

Viime aikoina on tullut enemmän ja vähemmän vastaan tällaisia keskusteluita, joissa naiset esim. kyselee toisiltaan miestensä kotiintuloaikoja tai että millä sovelluksella valvovat lastensa netin käyttöä tai kuinka usein tarkastavat lastensa puhelimet. Mun korvaan nämä kaikki kuulostavat ihan kamalalta. Eikö nykypäivänä enää osata luottaa lapsiin tai edes omaan kumppaniin? Jos näin on, niin olisiko aika tarkastella kasvatusta, parisuhteen tilannetta tai jopa katsoa peiliin?
Play kaupathan on pullollaan erilaisia sovelluksia, joilla voi tarkkailla lapsen liikkeitä niin kodin ulkopuolellakin, kuin netissäkin. Se on mielestäni ihan ok, että netin käyttöaika on rajoitettu ja tietyt sovellukset lapsen ulottumattomissa, mutta että tutkitaan toisen puhelinta ja viestejä niin tällä rikotaan jo yksityisyyttä. Olisitko itse halukas näyttämään kumppanillesi tai vaikka vanhemmillesi puhelimesi sisällön salaamatta mitään? Itse ainakin mieluusti pidän jotkut asiat ihan omana tietonani, vaikka mieles…
Uusimmat tekstit

Syksy 2020

Yleensä odotin suht masentunein mielin syksyä ja sen tuomaa harmautta, mutta nyt oon vaan innoissani! Ensinnäkin, pääsee taas polttamaan kynttilöitä ja fiilistelemään hämärtyviä iltoja ja uuden ruokavalion myötä mulla on energiaa ihan uudella tavalla. Alotin siis joskus kesäkuun lopulla EAT Like Martina ruokavalio valmennuksen, joka tosin elämän mullistusten takia jäi kesken, mutta paljon ehdin parin viikon aikana imeä siitä tietoa itseeni ja ottaa pieniä paloja mukaan jokapäiväiseen elämääni. Ero siihen, kun syö oikeanlaista ruokaa on huomattava aiempaan. Toki mielitekoja tulee edelleen, mutta harvemmin ja kun se himo johonkin herkkuun iskee, niin uskallan sitä kyllä syödäkin ihan ilman omantunnon tuskia. Iso suositus siis tuolle ohjelmalle ja Martinalle muutenkin, joka jaksaa aina tsempata ja on kyllä sellanen Boss Lady! 

Mutta mitä tuleva syksy tuo tullessaan, niin ainakin merkonomi opinnot jatkuu ja taloushallinnon juttuja jo vähän aloittelinkin, jotta syksyllä ei ihan kaikki kasaa…

Kesä 2020

Huh, mikä kesä! Onneks kohta alkaa arkeen paluu, kun loma loppuu ja koulut, sekä pienemmän päiväkoti alkaa taas. Sinänsä ihanaa, mutta aikatauluja ja kellon tuijottelua en ole kaivannut yhtään.



Voin kyllä käsi sydämellä todeta, että tää kesä on ollut yks parhaista, vaikkakin elämä välillä heitti vähän kapuloita rattaisiin. Oon päässyt tekemään ja kokemaan ihan uusia juttuja ja oon niistä edelleen NIIN innoissani! Mieleenpainuvimpia reissuja oli ehdottomasti meidän tyttöporukan päiväretki Seikkailupuisto Huippuun ja se, kun lähdettiin mun yhden parhaimman ystävän kanssa After Work-risteilylle. Kaikki tollanen on sellasta mistä yleensä vaan haaveilen ja kattelen, kun kaverit siellä käy. Totta kai, kun itse elää yksin kahden lapsen kanssa, niin ei kovin usein tollasille mukaan pääse, mutta nyt, kun pääsi niin sitä ehkä osaa arvostaa astetta enemmän.

Jos vapaat meni vähän rillutellen ja riekkuen, niin kyllä niistä sai ihanasti energiaa tulevaan syksyyn. Uskon, että kun itse on energinen j…

Rakasta sitä mitä olet

Lapsena se suurin idoli ja esikuva löytyi jonkun bändin riveistä tai sitten tv-sarjasta. Ei silloin tullut miettineeksi, että miltä pitäisi näyttää ja mitä sitten jos nyt laitankin tämän vaatteen päälle, niin tuomitaanko mut tai arvostellaanko mua sen takia. Nykyään tällaiset ajatukset on varsin yleisiä, kun eletään somen kulta aikaa ja ulkonäköpaineet on vahvasti läsnä. Pitäisi olla laiha, mutta ei liian laiha. Pitäisi olla muotoja, mutta ei liikaa, jotta ei näytä lihavalta. Pitäisi olla kapea nenä, mutta ei liian kapea, jotta ei aleta epäilemään kauneuskirurgiaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, jotta sopisi muottiin. Entä sinä itse? Mitä jos pitäisi olla vaan oma itsensä? Eikö sen pitäisi riittää?

"Mitä jos pitäisi olla vaan oma itsensä? Eikö sen pitäisi riittää?"
Itsevarmuus
Se ei ole jotain minkä voi ostaa vaan se on koko elämän pituinen matka. Toisilla sen saavuttamiseen menee lyhyempi aika, toisilla pidempi. Itse koin jo lapsena, etten ole ulkonäöllisesti sitä mitä pitäisi…

Vahvempi, kuin uskoitkaan

Viime aikoina mua on alkanut todella paljon kiinnostaa ihmismieli ja se mitkä asiat siihen vaikuttaa ja miten sitä voi muuttaa omalla ajattelutavallaan. Joskus muutama vuos sitten mä aktiivisesti tein mindfullnes väritysjuttuja, kirjottelin tunteita ylös ja meditoin JOKA ilta. No, se nyt on vähän jäänyt, mutta nyt tajuan sen, että sillä hetkellä se oli mulle eräänlainen selviytymiskeino myös, jolla sain pidettyä pääni kasassa.

Viimeiseen kahteen vuoteen mahtuu paljon kaiken näköstä häppeninkiä mun elämässä ja nyt oon ehkä enemmän taas keskittyny itteeni ja ajatuksiini. Masennuksen myötä ja sieltä pohjalta ylös nousemisen myötä tajusin, että miks en vois itse alkaa työstämään myös niitä ongelmakohtia omassa ajatusmaailmassa ja menneisyydessäni? Niinpä aloin etsimään kirjallisuutta, joka voisi omaan elämään jotenkin pohjautua ja lopulta vastaan tuli kirja "ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi" kirja, joka kertoo läheisriippuvuudesta. Oikeesti. This is not a joke! Hitto, että ol…

Paha moka ja sen seuraukset

Nyt on aika lailla vuosi kulunut siitä, kun sain masennus diagnoosin ja huomaan sen valtavan henkisen kasvun, joka mahtuu viimeiseen vuoteen, mutta myös ne muutokset, joita mussa on vuosien varrella tapahtunut. Teininä olin aika epävarma ja arka, joka sitten muuttui 19 vuotiaana tyttären synnyttyä ja yksinhuoltajuuden myötä. Se epävarma ja arka tyttö löysi sisältään vahvan naisenalun, joka oli itsenäinen ja vahva ja, joka halusi kasvattaa lapsensa hyvin ja sellaiseksi, josta saan tulevaisuudessa olla super ylpeä ja tällä hetkellä, kun tuota tyttöä katson niin olen onnistunut hyvin tehtävässäni, koska mulla on käsissäni aivan ihana, empaattinen, ystävällinen ja ahkera pieni iso koululainen.


Mitä tähän pahaan "mokaan" tulee, niin se on itsensä, siis oman identiteettinsä kadottaminen. Näin tapahtui vuosien varrella, kun löysin uuden rakkauden, saatiin yhteinen lapsi ja mä olin äiti ja kihlattu. Siinäpä se sitten olikin. En ollut enää minä, vaan olin vaan ihminen perhettäni vart…

Uusi vuosi, uusi minä... Eihän tässä näin pitänyt käydä!

Mua on semisti naurattanut aina nää jauhamiset uuden vuoden lupauksista, uusista "ministä" ja siitä, että kuinka tuleva vuosi on aina THE vuosi. No... Pakko myöntää, että tänä vuonna voisin melkein sanoakin, että uusi vuosi, uusi minä. Nimittäin sain päähäni vuoden alussa hakea kouluun! Enkä suinkaan minnekään sosiaali- ja terveysalan opintoihin vaan merkonomi linjalle eli aivan uuteen suuntaan. Toivon sormet ja varpaat ristissä täällä, että pääsisin kyseiseen kouluun ja pääsisin avaamaan uusia ovia, ihan uudelle uralle. Oon niin innoissani!

Mä tosiaan olen vuonna 2012 valmistunut lähihoitajaksi ja tehnyt AINA töitä lastenhoitajana ja pääosin vielä keikkahommissa Seuren kautta. Oon aina rakastanut mun työtä ja sitä, kun nään lasten kehittyvän, kasvavan ja oppivan joka päivä uutta. Nyt kuitenkin viime vuoden aikana aloin huomaamaan muutosta itsessäni ja siinä, että työ on alkanut olemaan henkisesti tosi kuormittavaa mm. aina vaan suurenevien lapsiryhmien takia, joka vaikutta…