Narsistin lapsena - Menneisyys ei sua määritä

 

Oon pohtinut tätä aihetta paljon viime päivinä. Mietin omaa menneisyyttä sekä sitä mihin olen elämässäni päässyt menneisyydestä ja jokaisesta vanhemman solvauksesta huolimatta. Mitään helppoa elämää ei mulla suotu, mutta ilman kaikkea koettua ja nähtyä en myöskään olis yhtä vahva, empaattinen ja päättäväinen mitä olen tänä päivänä. En enää välitä siitä mitä musta ajatellaan tai mitä mieltä toiset on mun tekemisistä, vaan voin elää täysin omilla ehdoilla ja oman näköistä elämää. Ja tiedätkö mitä? Se tekee mut ihan hiton onnelliseksi, vaikka tässä vastoinkäymisiä on ollutkin.

Jos lapsuus koostuu päähän istutetuista ajatuksista, kuten...

• sä olet tyhmä
• valehtelet aina (vaikka olisit kertonutkin totuuden, mutta sua ei uskota)
• olet mieleltäsi sairas, kun suutut
• sua kohdellaan kuin olisit sairas, vaikka todellisuudessa "sairaus" on stressin aiheuttama
• olet huonompi kuin siskosi. Miksi et ole niin kuin siskosi?

...jokainen ajatus on alistava, manipuloiva ja nöyryyttävä, mutta silti nää ajatukset on monen lapsen arkipäivää ja vaikka vika ei ole heissä, itseään he siitä syyttävät, koska niin heidät saadaan kaikki ymmärtämään. Mitä tästä syntyy? Epävarma ihminen, joka pyytelee kaikkea anteeksi. 

Nyt mä olen 30-vuotias. Keväällä todetusta masennuksesta huolimatta mulla on kaikki hyvin. Joo, syön mieliala lääkkeitä, mutta niistä on ollut iso apu. Lisäksi käyn säännöllisesti psykoterapiassa, jossa puretaan lapsuudentraumoja ja käydään myös läpi mun henkistä kasvua, joka on ollut ihan mieletön viimeisen vuoden aikana. Mä olen ylpeä siitä mitä olen tänä päivänä ja kaikesta siitä mitä olen saavuttanut ja mitä tällä hetkellä tavoittelen.

Se, että somesta on alkanut tulemaan todella iso ja tärkeä harrastus mulle, niin olen myös saanut keskustella mun ihanien seuraajien kanssa heidän matkastaan irti omista narsistivanhemmista ja kuullut heidän tarinansa, joka on juuri se syy miksi halusin alkaa avoimesti tästä tabusta puhumaan. Se antaa voimaa ja ennen kaikkea intohimoa jatkaa ja tuoda esille se, että se koti ei aina ole se turvallisin paikka.