Pitkään aikaan en ole kirjottanut tai edes kokenut mitään mielenkiintoa bloggaamista tai somea kohtaan. Viimeisimpien postausten myötä on selkeesti menty enemmän mielen syövereihin ja niihin ajattelin uppoutua vielä syvemmin tästä eteenpäin, koska kirjottaminen on aina ollut mulle tapa purkaa ja selkiyttää omia ajatuksia.
Viime kuukaudet on ollut mulle henkisesti raskaita, vaikkakin henkinen hyvinvointi koki kolauksen jo kesällä ja siitä oli melko vaikea toipua, koska en osaa yksinkertaisesti puhua asioista ääneen vaan pyörittelen niitä vaan pääni sisällä. Lapsena mulle opetettiin, ettei tunteita saa näyttää ja jos ne näyttää, niin silloin on hankala, ärsyttävä ja siitä tulee seurauksia, kuten hylkääminen, mykkäkoulu tai rangaistus esim. kotiaresti. Mulle lapsuus on kaiken kaikkiaan asia, joka on alkanut nyt pyörimään enemmän mielessä etenkin aloittamani Polku Life Coaching yhteistyön myötä, jossa nimenomaan ollaan paneuduttu mun tunne-elämään sekä tunnelukkoihin, vaikka alkuun sen piti olla sparrausta tulevaa uraani kohti. Äkkiä kuitenkin selvisi, että on paljon tärkeämpiäkin asioita, jotka vaatii selvittämistä ja käsittelyä, jotta voin jatkaa hyvinvoivana ja terveempänä eteenpäin, vaikka sitten kohti sitä uraa.
Mulle lapsuus oli omasta mielestä aiemmin ihan onnellista ja iloista aikaa, kunnes nyt oon alkanut muistamaan asioita sieltä täältä ja ymmärtänyt, että ensimmäiset 10 vuotta elämästäni oon kokenut vaikka mitä, mitä lapsen ei todellakaan pitäisi joutua kokemaan ja kaiken sen vaan lakaissut maton alle. Kaikki eskaloitui omassa päässä, kun tein päätöksen sulkea elämästäni sitä myrkyttäneen ihmisen pois. Vaikka tiedän päätöksen olevan oikea, niin silti se sattuu, ahdistaa ja sen kyseenalaistaa, koska ajoittain tuo ihminen oli mulle korvaamaton tuki myös, mutta oliko se koskaan pyyteetöntä? Tuskin. Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, jossa oon meinannut soittaa hänelle, mutta aina ONNEKSI oma järki sanoo, että "ei kannata".
Tärkeintä mitä tällä hetkellä voin itse tehdä on se, että olen armollinen itselleni, yritän ymmärtää itseäni ja tunteitani sekä hoidan omaa hyvinvointiani. Tänään juuri lääkäristä kotiutuneena ja kahden viikon sairasloma lappu taskussa en voi kuin hetkeksi hengähtää helpotuksesta, keskittyä vain siihen mitä mulla nyt on ja ajatella positiivisesti. Vaikka tällaset hetket lamauttaa jollain tapaa, niin saa ne myös muistamaan ne elämän hyvät hetket ja menemään niitä kohti.
Kommentit
Lähetä kommentti