Lapsuuden virheet - Mitä ei saanut tehdä narsistin kodissa?

 Törmäsin aamulla TikTokia selatessa videoon, jossa ensin mainittiin aikuinen, joka yli-selittää ja yli-jakaa asioita ja tätä seurasi kuva, jossa luki suomennettuna "lapsi, jota rankaistiin tai solvattiin pienistä virheistä". Tää kolahti sen verran kovaa ja toi muistoja mieleen, että avasin koneen saman tien ja päätin kirjottaa tän auki. Toinen "innotus" tähän tekstiin löyty eilisestä Facebook ketjusta, jossa joku kysyi, onko lapsen parempi elää ilman äitiä, kuin myrkyllisen suhteen vaikutuksessa, johon nyt viisaampana vastasin empimättä, että ilman äitiä.

Jokainen lapsi ansaitsee elämän, jossa tulee kuulluksi ja ymmärretyksi ihan joka tasolla, eikä missään nimessä ympäristössä, jossa on minkään tason väkivaltaa. Vaikka joskus itsekin ajattelin, että jotkut vanhemmat on vaan sellasia, että ne saattaa haukkua lapsiaan, olla ilkeitä ja osa joka käyttää fyysistä kuritusta, kunnes tajusin, että se EI OLE KOSKAAN hyväksyttävää. Kun tällänen kohtelu oli itelle arkipäivää, siitä tuli valitettavasti se oma normaali, tuttu ja turvallinen. 

Jotta oikeesti voitaisiin auttaa narsistien lapsia ja muita uhreja ymmärtämään se, mikä on oikein ja mikä väärin, täytyy niistä kokemuksista narsistin kanssa uskaltaa puhua ääneen. Ääneen sanominen on vaikeeta, mutta se myös auttaa itseä eteenpäin sekä parhaimmillaan voi pelastaa jonkun hengen, kun hän ymmärtää narsistin vaikutuspiiristä lähteä. Mä haluan nyt jakaa erikoisia syytöksen aiheita mun lapsuudesta ja jopa aikuisuudesta narsistivanhemman kanssa.

Mitä tein väärin ja sain siitä kuulla solvauksia tai kerrottiin, että edes tämän vertaa osaa:

• pilkoin salaatin väärin, tuli liian pieniä siivuja. Lopulta käskin narsistin pilkkoa salaattinsa ihan itse (tällöin olin jo aikuinen).
• viikkasin tyynyliinat tai pyyhkeet väärällä tavalla.
• tiskasin astiat ja laitoin ne kuivumaan eri puolelle kuivauskaappia, kun narsku.
• petasin sängyn väärin, koska taitoin vaan peiton keskeltä ja laitoin sängylle.
• olin unohtanut laittaa kengät kenkätelineeseen.
• puhtaat vaatteet ei ollu kaapissa siisteissä pinoissa, t-paidat, pitkähihaset ym. eriteltynä omiin pinoihinsa.
• laitoin aterimet vääriin paikkoihin laatikossa.
• olin unohtanut tai en heti ollut ehtinyt laittamaan jotain tavaraa omalle paikalleen (KAIKELLE oli oma paikkansa).

Nämä tuli ensimmäisenä mieleen ja on nimenomaan niitä, jotka jäi vahvasti mieleen. Usein ensin tuli solvaus tai huudot ja niitä seuras lause "jos ei tää ala toimimaan, niin kohta ei toimi myöskään telkkari, tietokone, puhelin tai pleikkari".

Elämä oli todella rajattua, mut oli ajettu todella ahtaalle kaiken aikaa ja ainoa oikea tapa tehdä asioita, oli narsistin oma tapa, eikä muita hyväksytty. Mä toivon, että jokainen, joka itsensä tunnistaa yllä olevasta listasta tai muuten tekstistä (tai blogin muista teksteistä) alkaa tarkastella suhdettaan siihen ihmiseen, joka näitä fiiliksiä aiheuttaa. Mä yritin kauan, kerta toisensa jälkeen tulla toimeen oman narsistivanhemman kanssa, mutta kun paha sormi osoitti mun lapsia, se oli mulle viimeinen niitti ja tiesin, että meidän välinen suhde oli siinä. Mä oon ollut nyt melkein reilu 2 vuotta NC (=no contact) ja ensimmäistä kertaa meillä on normaali ja tasapainoinen arki. 

Muista, että sä olet täydellinen just noin ja sä riität just noin! Meillä on vaan yks elämä, niin eletään se meille itsellemme, meidän ehdoilla.

Rakkaudella,