Lapsuusmuistot - Selviytymismekanismi

Psykoterapiassa pohdittiin paljon sitä, kun mulla ei lapsuudesta hirveesti ole muistoja. Muistan kyllä pintapuolin erinäisiä asioita ja tapahtumia, mutta terapian myötä on alkanut myös ikävät muistot palailemaan mieleen. On hirveetä alkaa ymmärtämään asioita, joita on lapsena kokenut ja jotka muistaa sekä ymmärtää vasta aikuisena. Näitä myrkyllisiä ja ahdistavia muistoja on palaillut pikku hiljaa mieleen terapian ja "no contactin" myötä.

Muistan kuinka mut on laitettu parvekkeelle arestiin ja heitetty haalari perään talvipakkasella, kun vanhempi ei ole osannut antaa tukea lapsen tunnemyllerryksen keskellä, koska ei kykyne säätelemään tai ymmärtämään edes omia tunteitaan. Oon meinannut saada maustepurkista, kun olin pienenä sokerihiirenä käynyt syömässä kaikki nomparellit ja ties mitä muuta, jotain sellasta, joka on ollu lapselle niin traumaattinen kokemus, että sen on mielummin sulkenut jonnekin mielen sopukoihin kuin, että haluais sen muistaa.

Kun lapsena elää epävakaassa, räjähdysalttiissa ja tasapainottomassa ympäristössä, sitä oppii tietynlaisia rutiineja, joilla niistä oppii selviämään. Rankkojen kokemuksia unohtaminen on yks näistä selviytymiskeinoista. Sitä oppi myös olemaan äänetön ja pelkkä varjo, kun vaistosi toisen negatiiviset tunnetilat ja niitä tunteita pyrkii analysoimaan vielä aikuisenakin, vaikka sille ei välttämättä enää olisi tarvetta. 

Olisin kuvitellu, että olis rankkaa alkaa muistamaan niitä asioita, mutta mulle ainakin se on lopulta kääntynyt voitoksi. Aloin ymmärtämään, että irtautuminen oli täysin oikea sekä ainoa ja pakollinenkin vaihtoehto, jotta voin kasvaa, eheytyä ja parantua ihmisenä sekä äitinä. Tällä hetkellä voin sanoa onnellisesti olevani paras versio itsestäni tähän asti ja teen kovasti töitä sen eteen, että löydän tasapainon itsestäni ja voin sitä tuoda lisää myös meidän arkeen.

Vaikka lapsuus ja menneisyys olis rankka, älä koskaan anna sen määritellä sua. Sä päätät sun elämästä ja sä päätät ketä siihen kuuluu. Sama veri tai sukulaisuus ei velvoita ketään mihinkään, vaan jokaisella on oikeus elää omanlaistaan elämää ja ennen kaikkea tehdä se rauhassa, ilman tuomitsemista, syyttämistä tai toisen uhriutumista sun valinnoista.