"Lukuvuosi loppuu kohta ja pääsee kesälomalle!", näin ajattelin joka vuosi, vaikka tiesin, että kaverit pääsee huvipuistoihin, rannoille yhdessä uimaan, leikkimään myöhään illalla ulkona, kun mua odottaa aikaset kotiintuloajat, kiellot mennä rannalle ilman omaa vanhempaa (yleensä myös ilman kavereita, koska niissä on liikaa vahdittavaa) ja ei tietoakaan, että huvipuistoon pääsisi edes kerran kolmessa kesässä, koska narsistivanhemman mielestä se oli turhaa rahan tuhlausta. Sen sijaan mun kesät meni tiukkojen raamien ja sääntöjen mukaan ja reissut mihin lähdettiin rajottu lähinnä sukulaisten luokse, jossa olin pääosin aina ainut lapsi. Vaikka oltais oltu mökillä, niin uimassakaan ei saanut olla pitkään, koska olihan mulla atooppinen iho ja hirveästi allergioita.
Jokaisella narsistin kanssa kasvaneella ei ole sitä etuoikeutta, että on se toinen tasapainoinen ja "normaali" vanhempi, mulle se oli ja on edelleen. Siitä oon suunnattoman kiitollinen, koska se on varmasti avain asemassa siinä millainen musta lopulta kasvoi kaiken manipuloinnin, tiukkojen sääntöjen ja sairaiden kokemusten jälkeen.
Näin jälkeenpäin on paljon pohdituttanut tuo oma "atooppinen iho". Miksi se ei enää sitä ole? Voiko kaikista allergioista parantua kuin taikaiskusta vai oliko kaikki se vaan stressin ja myrkyllisen ilmapiirin aiheuttamaan? Lomailin ONNEKS myös toisen vanhamman kanssa, jolloin sain olla ihan tavallinen lapsi. Sain uida, syödä jäätelöä vähän liikaakin, sain nauttia myöhäisistä kesäilloista kavereiden ja serkkujen kanssa, eikä mun tarvinnut stressata mistään tai miettiä, että voinko olla eläväinen oma itseni, vaikka toki toisen vanhemman istuttama epävarmuus ja arkuun varjosti kaiken aikaa taustalla, varjostaa ajoittain edelleen.
Ne lomapätkät, kun sai olla "normaali lapsi", sain syödä mitä muutkin, myös niitä ruokia, joille mun piti olla allerginen, mua ei rasvattu lainkaan saunan tai uimisen jälkeen ja siitä huolimatta mun kaikki ihottuma katosi aina näiden lomien aikana. Tästä voi sitten jokainen päätelmänsä tehdä, mutta mä olen sitä mieltä, että suurin syy mun ihottumaan oli narsistivanhempi, ei atooppinen iho tai allergiat, koska ne on kadonnut täysin sen jälkeen, kun muutin 16-vuotiaana pois kotoa.
Narsismista edelleen vaietaan ja monen lapsen/nuoren on vaikea saada ja hakea apua narsistivanhemman otteessa ollessaan. Pahinta kaikessa on se, että aina näitä lapsia ei edes oteta tosissaan, kun tiedetään vanhempi kilttinä, auttavaisena ja sellaisena, jolla on aina ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Tää on myös narsistin tapa päästä ihmisten suosioon ja sitä kautta myös olla se, jota viimeisenä pahantekijäksi epäillään. Vaikka mäkin kävin kaiken maailman lasten- ja iholääkärit läpi, niin koskaan ei kukaan osannut epäillä, että iho-oireet vois johtua stressistä, vaikka allergiatestien mukaan mä olin allerginen timoteille ja kissoille. Kuka siis keksi esim. suklaa-, kala- tai paprika allergian?
Narsismi vanhempi-lapsisuhteessa täytyy tuoda kirkkaasti päivänvaloon, jotta päästään oikeesti vaikuttamaan asioihin ja auttamaan niitä lapsia ja nuoria, jotka sitä joutuu kestämään joka päivä. Jokainen sana ja teko jättää jälkensä ja aiheuttaa lapsessa suunnatonta häpeää, koska he syyttää itseään siitä, että oma vanhempi on sairas ja heijastaa kaikki omat virheensä lapseen.
Uskalletaan puhua, puuttua ja auttaa, niin tästä maailmasta saadaan parempi paikka monelle ja monen tulevaisuus turvataan.
Kommentit
Lähetä kommentti