Kun on elänyt lapsuudesta asti narsistisen ihmisen kanssa, niin oma ajatusmaailma ja toimintamallit sen myötä on todella vääristyneet. Se tuottaa ongelmia myöhemmin ihmissuhteissa sekä yleisesti elämässä, koska sulle on niin vahvasti uskoteltu joitain asioita ja sitä, että ne pitävät paikkansa. Itselle ehkä varhaisin tällanen muisto on se, kun toinen repii kokonaisen sivun irti matematiikan vihkosta, huutaa, että olenko oikeesti niin tyhmä, kun en näin yksinkertasta asiaa osaa laskea ja lopulta teen samat tehtävät noin kolmeen kertaan, eikä hän vieläkään ole tyytyväinen joko siihen miten lasken tai siihen kuinka olen numerot kirjottanut vihkoon. Uskoin monta vuotta olevani tosi huono laskemisessa ja ylipäätään numeroiden kanssa ja tätä vahvisti ylä asteella opettajan käytös, joka oli myös alistavaa ja korosti sitä, etten osaa.
Näin aikuisena mun sisäinen uhkaikänen kakara on kuitenkin herännyt (tässä kohtaa se on jopa ihan hyvä asia :D) ja päätin kohdata oman "ongelmani" laskemisen kanssa ja hain opiskelemaan merkonomiksi. Suoraan sanottuna olin varma, että reputan koko tuloksellisen toiminnan kurssin, koska enhän mä osaa laskea tai ymmärrä matikasta yhtään mitään. Näinhän mulle oli opetettu ihan pienestä pitäen. Kuinka siinä sitten todellisuudessa kävi? No, opin kaiken opetetun todella nopeasti, autoin myös muita oppimaan ja päättötodistuksessa komeilee kiitettävä numero. Se oli yks vaihe siinä, että tajusin monen asian olevan vaan mulle uskoteltuja, mutta eivät pidä paikkaansa millään tapaa. Tätä varmasti on kokenut moni muukin, kuin vaan narsistin lyttäämä ihminen, mutta tää oli vaan yksi esimerkki.
Ootko joskus miettinyt asioita siltä kannalta, että ne on vaan sulle "syötettyjä" uskomuksia tai koetko voivasi samaistua tohon yllämainittuun tapahtumaketjuun?
Kommentit
Lähetä kommentti