No Contact (NC) - kun katkaiset välit narsistiin

Tää aihe koskettaa mua itseäni tällä hetkellä todella paljon, jonka vuoksi halusin avata asiaa hieman ja kertoa omat oivallukset ja "vinkit" siihen, kuinka välien katkasu narsistiin oikeesti tapahtuu, mitä se pitää sisällään ja mitä se vaatii. Kuulostaa kuin olisin tulossa kertomaan jostain ihan arkipäiväsestä, mutta todellisuus valitettavasti on se, että joillekin tää on arkipäivää.

1. Se, että sä päätät katkaista välit narsistiin tai kehen tahansa myrkylliseen ihmiseen, se vaatii rohkeutta ja se vaatii itsensä ymmärtämistä. Vielä monta kertaa tuut meittimään, että teinkö mä nyt oikean ratkaisun, etenkin toisten kyseenalaistaessa sun valinnan, mutta älä lannistu. Päättäväisyys ja usko suhun itseesi on kaiken a ja o.
2. Todennäköisesti sun päätöstä katkasta välit, ei katsota suopeasti sivusta narsistin itsensä tai "hoviväen" puolesta. Joku ei ymmärrä miksi teit niin, sua syyllistetään narsistin hylkäämisestä, sun väitetään kääntäneen selkä perheelle ja mitä kaikkea. Tässäkin kohtaa sulla täytyy olla vahvana mielessä se, miksi sä näin teit.
3. Helpottaako tää joskus? Se riippuu pitkälti narsistista, mutta aina tulee olemaan ihmisiä, jotka katsoo sua kieroon sun päätöksen vuoksi. Todennäköinen syy tähän on se, että narsisti on kertonut hänen totuutensa tarinasta ja uhriutumalla saanut ihmiset uskomaan siihen, että sä olet hirviö. Taas kerran, parempi kävellä pois, kuin alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Riittää, että sä uskot tehneesi oikein ja sulle on siihen oikeat syyt, jotka pidät kirkkaana mielessä.
4. No sitten nämä marttyyriesitykset ja anteeksipyynnöt. Aitojahan ne ei ole, joten siihen kuoppaan ei kannata pudota, ellet halua palata menneeseen. Alkuun varmasti kaikki näyttäisi valosalta, mutta kyse on manipuloinnista ja siitä, että narsisti vetää uhrin takaisin puoleensa.

Tärkeimmät muistettavat välit katkaistessa ovat uhkailu, syyllistäminen, manipulointi, uhriutuminen, marttyyriksi heittäytyminen ja valehtelu. Jopa mä oon joskus halunnut uskoa kaikista aina hyvää, antanut anteeksi sellaisiakin asioita, joita ei todellakaan pitäis tai tarviis antaa anteeks ja oon palannut takaisin pyydellen anteeksi, vaikka en mitään olisi tehnytkään. Noin vuosi sitten päätin, että ei enää. Mä haluan elää tasapainoista ja rauhallista elämää ilman jatkuvaa varpailla oloa ja miettiä sitä, että miten jokainen päätös tai teko vaikuttaa toiseen, kun todellisuudessa tässä elämässä ollaan vastuussa vain omasta elämästä ja omasta tunteista.

Tänään keskustelin oman terapeutin kanssa ja hän kysyi, että mikä on muuttunut, koska enää ahdistu samalla tavalla narsistivanhemman tempuista. Tajusin, että opin sen, ettei muiden reaktiot tai tunteet ole mun vastuulla. Mun täytyy toimia siten mikä on lapsille sekä myös mulle hyväksi. Tää on varmasti ollu viimeisen puolen vuoden tärkein oivallus. En voi miellyttää kaikkia, eikä mun tarvitsekaan.