Sitä vois kuvitella, että elämä on vaan ihanaa ja upeaa, kun pääsee irti narsistisesta ihmisestä. Tavallaan se on totta, mutta samalla se tuo mukanaan myös ikäviä tnnteita, joka ikävän tunnetta, vaikka entiseen ei haluaiskaan palata.
Siitä on nyt 2 vuotta, kun mä katkasin välit narsistivanhempaan. Sen jälkeen on käyty pohjalla, mutta myös noustu sieltä entistä vahvempana. Kuitenkin kaikesta voimaantumisesta ja eheytymisestä huolimatta, on näin joulun alla myös ikävä niitä tiettyjä asioita ja se on ihan ok. Tiedän, että ikävöin hetkiä ja tiettyä puolta siitä ihmisestä, mutta samalla tiedostan, etten koskaan voi tietää tai vaikuttaa siihen, minkä puolen milloinkin saan kohdata. Jotta me voitais elää tasapainoista ja rauhallista elämää, on tää ihminen vaan pidettävä ulkona siitä.
Haluan muistuttaa jokaista siitä, että vaikka toinen ihminen on ollut ikävä, uhkaava, pelottava tai mitä vaan muuta ikävää sua kohtaan, on sulla myös oikeus kaivata häntä ja hetkiä hänen kanssa. Se, että narsisti ei kykene rakastamaan, ei poissulje sitä, että sä rakastit häntä. Välien katkasu narsistiin on vähän, kuin hautaisi sen kyseisen ihmisen. Siihen liittyy menettämisen suru ja surutyö ylipäätään, koska sä menetät lopullisesti jonkun ihmisen, joka oli sulle tärkeä ja rakas. Joten, kun se ikävä iskee ja susta tuntuu paskalta, älä kiellä sitä ikävän tunnetta tai suruprosessia itseltäs. Sulla on oikeus surra ja ikävöidä, koska se myös auttaa sua pääsemään eteenpäin.
Kiitos jokaiselle lukijalle ja tukijalle. Tältä vuodelta on blogin osalta tekstit kirjoitettu, joten ensi vuodeen ja rauhallista joulun aikaa jokaiselle! 💗
Kommentit
Lähetä kommentti